Piha-arkkitehti.
Entisöijä.
Sisustussuunnittelija.
Floristi.
Scenograf.
Näitä olen käynyt läpi. Aikoinaan olen piirtänyt pääsykoetehtäviä. Niitä ei koskaan lähetetty. Toisen jos kolmannenkin kerran olen hakenut tietoa koulutuksesta ja ammattiinsijoittautumisesta eri ammateissa ja kuvitellut itseni toisten henkilöiden saappaisiin. Mutta aina on tullut vastaan kasa kysymyksiä: olisinko tarpeeksi luova onnistuakseni? Uskaltaisinko lähteä ihan uudelle polulle mistä minulla ei ole mitään kokemuksta? Mitä jos en olisikaan niin luova kuin kuvittelen olevani? Mitä jos sitten kuitenkin päätyisin taas samaan konttorityöhön, jossa viimeisen vuosikymmenen olen ollut kiinni? Vai olisiko nämä ammatit enemmänkin harrastusmahdollisuuksia kuin työmahdollisuuksia juuri minulle? Vaikeita kysymyksiä.
Usein mielessä on ollut myös opettajanammatti. Luokanopettaja. Sellaisten pienten opettaja, joiden ajatusmaailma on vielä Lego Chimoissa ja Frozenin Annassa ja Elsassa, joiden oppimiskyky on uskomaton. Heille minulla olisi paljon annettavaa. Oikeastaan, kun asiaa ajattelen, ei se ole todellakaan ensimmäinen kerta kun sitä mietin, en vaan koskaan ole ajatellut sitä loppuun asti. Oikeastaan, se onkin ollut ajatuksissani aika usein. Ja vuosien ajan, jo lukiossa. Olisiko se minun juttuni? Siinä jos missä saa olla luova ja toteuttaa itseään - tietyissä raameissa.
Suurin osa, joille asiasta olen maininnut, on kommentoinut hyvin samaan tyyliin:
”Mä oikeastaan luulen, että sä sopisit siihen tosi hyvin”
”Sun kärsivällisyydellä ja luovuudella se voisi ollakin sun juttu”
Tällaiset kommentit luo tunnetta, että ehken olekaan ihan hakoteillä. Olisikohan se minun juttuni?
