Koulu, jossa työskelen sijaitsee Tukholman esikaupunkialueella, kaukana keskustasta, toisen kunnan rajamailla. Koulu on F-9 koulu, mikä tarkoittaa, että alin luokka on esikoululuokka, jossa oppilaat valmistellaan päiväkodin toiminnasta koulunkäyntiin. Ala-aste pitää sisällään luokka-asteet 1-3, keskiaste 4-6 ja yläaste 7-9. Ruotsissa monet koulut ovat F-9 kouluja, mutta löytyy paljon myös F-3, F-6 ja 4-9 kouluja.
Kouluunottoalue on pääosaksi rivitalo- ja omakotitaloaluetta, ja perheet keskivertoa paremmin toimeentulevia. Eli koulumme sosioekonominen alue ei ole luokiteltu vähävaraiseksi. Koululla on jo monen vuoden aikana ollut laskeva maine, joka vaikuttaa hakijamääriin. Ruotsissa, jokaisella lapsella on ns. "skolpeng" eli "pussi rahaa mukaan", jonka lapsi tuo kouluun jossa opiskelee. Tämä rahapussukka on erittäin tärkeä koulun taloudelle. Koska perheet saavat tällä hetkellä itse valita mihin kouluun lapsensa laittavat, ei laskeva trendi hakijamäärissä ole lainkaan hyvä juttu. Koulussa on siis paljon haasteita, jotka pitäisi saada taltutettua, jotta mainetta voitaisiin ryhtyä parantelemaan.
Itse toimin luokanopettajana toiselle luokalle. Olen seurannut luokkaa nyt 1,5 vuotta ja jos koulussa vielä ensi vuonna olen niin toivottavasti saan seurata luokkaa vielä yhden vuoden kunnes sitten siirtyvät yläasteelle. Minun luokka on pieni. Tällä hetkellä vain 16 oppilasta. Yleensä Tukholman kouluissa luokissa on 24-30 oppilasta. Koen siis olevani etuoikeutettu, koska pystyn jakamaan aikaani eritavalla näille yksilöille kuin mitä pystyisin jos niitä olisi 25 kuten kollegallani ekalla luokalla.
Blogin kirjoittamisella ajattelin auttaa itseäni ja purkaa tänne ajatuksiani päivistä. Tuntuu monesti, että on kovin yksin ajatuksiensa kanssa. Perhe ei enää jaksa kuunnella koulujuttujani ja kollegoiden kanssa ei edes ehdi jutella, joten ehkä tästä voisi avautua auttava kanava. Kirjoittelu voisi olla hyvä tapa reflektoida omaa itseään ja ammattiminää. Tarvitsen myös kirjoitustreeniä. Huomaan, kuinka suomenkieli alkaa pikkuhiljaa rapistua ja sitä on pidettävä yllä. Varsinkin kun joku päivä toivon vielä opettavani suomenkielisesä koulussa Tukholmassa. Katsotaan mihin suuntaan blogi vie. Varmasti muutamat kerta tulee purettua kiukkua, toisina taas ne positiiviset kohtaamiset on saatava tekstiksi. Joskus taas kuinka tämä ruotsalainen koulusysteemi toimii. Paljon on siis aiheita joista voisi kirjoittaa.
