Imagine if I... Hitaasti päivitellen…

Hahaa! Ei onnistunut kolmannella kerralla - neljäs aloitus vaadittiin.

Taas on vain aika vienyt mennessään. Aikaahan ei ole, mutta kun niin paljon haluaisin kirjoitella. Insiraation lähteenä on ollut muiden ulkosuomalaisten mahtavat blogit maailmalta. On hyvin mielenkiintoista ja mukaansa tempaavaa lukea muiden arjesta. Oli myös ihanaa löytää takaisin moneen tuttuun blogiin niiltä ajoilta, jolloin itse kirjoittelin ahkerasti (2006-2011).

Samalla eksyin omiin vanhoihin blogeihini, joita on kolme kappaletta. Oli niin mukavaa päästä takaisin niihin aikoihin - viimeisen blogin viimeinen teksti oli kirjoitettu neljä vuotta sitten. Oma kirjoitteluni jäi kun palasin takaisin työelämään ja lapset olivat pieniä päiväkotilaisia.

Tällä hetkellä istun makuuhuoneessa minun ja miehen yhteisen, pitkän kirjoituspöydän ääressä. Minun vieressäni istuu 9-vuotias, joka kuuntelee minun kännykästä kuulokkeilla "Du måste flytta på dig"-laulua, laulaa kovaa ääneen ja samalla pelaa Sims 4 -tietokonepeliä isänsä tietokoneella. Sängyllä makaa 6-vuotias ja pelaa iPadilla, ja yhtyy siskonsa lauluun. Heidän ei pitäisi edes olla tässä huoneessa, koska minun pitäisi lukea - olisi kolme artikkelia ja yksi kirja luettavana ja yksi äänikirja kuunneltavana aiheesta erityispedagogiikka - tiistaihin mennessä. Aika määrä tekstiä. Toimin tosin parhaiten silloin, kun paniikki koputtelee ovea ja stressi hikoiluttaa kainaloita. Huomenna toisin sanoen.

Maa ja kaupunki, jossa ollaan on siis Ruotsi ja Tukholma. Täällä olen asunut vuodesta 2006 lähtien ja sitä ennen kolme vuotta Göteborgissa. Tästä on tullut minulle koti. 

Ennen kuin avaan tuon koulukirjan, joka tuossa minua odottaa, palaan vielä viime kertaiseen kirjoitukseen ja unelmaan, josta kirjoitin. Punainen torppa ja perunamaa. Se unelma toteutui viime toukokuussa ja saimme omaksemme sen, jota viime helmikuussa kävimme katsomassa. Lisää siitäkin sitten myöhemmin.

Tervetuloa uusi vuosi, tervetuloa uusi-vanha harrastus!