2019 sitten valmistuin nimikkeellä Grundlärare åk F-3. Eli peruskoulun opettaja, opettajan pätevyydellä, jolla saan opettaa peruskoulun esikoululuokalta vuosikurssille 3.
2015 kirjoitin:
Ajatella jos työ olisi sellaista,
- josta oikeasti pitäisi.
- joka saisi aamuisin heräämään ennen kellonsoittoa ja nousemaan ulos ilman kymmeniä torkutuksia.
- jonka tuloksia voisi itse nähdä päivittäin.
- josta voisi ylpeänä kertoa kaikille.
- josta tunteet ja ajatukset nousisivat pintaan, kun lukisi asiasta kirjoitettavan.
- johon olisi kommentoitava, kun kuulisi asiasta puhuttavan.
- Joka toisi hymyn huulille, lämmittäisi sydämen ja toisi kylmiä väristyksiä, koska se vaan olisi niin mahtavaa.
2022 kommentoin 2,5 vuoden opettajana olemisen jälkeen:
Ajatella jos työ olisi sellaista,
- josta oikeasti pitäisi.
Työstä kyllä, olosuhteista en. - joka saisi aamuisin heräämään ennen kellonsoittoa ja nousemaan ulos ilman kymmeniä torkutuksia.
Hahaa, torkutukset ovat osa minua eikä niistä en pääse eroon ammattia vaihtamalla! - jonka tuloksia voisi itse nähdä päivittäin.
Aivan mahtavaa, pieniä askeleita otetaan päivittäin. - josta voisi ylpeänä kertoa kaikille.
Kerron kyllä, mutta edelleen pelkään reaktioita. Minä Ruotsissa opettajana ruotsalaisessa koulussa? Tiedän, että turhaa, mutta ehkä se ajan myötä helpottaa. - josta tunteet ja ajatukset nousisivat pintaan, kun lukisi asiasta kirjoitettavan.
Tätä tapahtuu päivittäin. - johon olisi kommentoitava, kun kuulisi asiasta puhuttavan.
Monet kerrat ja oikeastaan ihanaa kun on ”asiantuntija” jossain asiassa. - Joka toisi hymyn huulille, lämmittäisi sydämen ja toisi kylmiä väristyksiä, koska se vaan olisi niin mahtavaa.
Ehdottomasti!
Paljon on mahtunut näihin 2,5 vuoteen. Paljon on hyvää ja mahtavia hetkiä löytyy viikoittain. Todellisuus opettajan työstä ei ollut niin ruusuista kuin mitä opiskeluaikoina sai kuvan. Se on vaikea ammatti, jonka moninaisuutta moni ei ymmärrä. Enkä tainnut minäkään ymmärtää ennen kuin tähän maailmaan astuin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti